Tänään se sitten tapahtui. Pannari lähti meidän pihalta työkaverini talliin talveksi. Meidän pihalla on tyhjä kohta, johon katson aina kun astun ulos ovesta. Miten tällätavalla voi "kiintyä" esineeseen. Vai kiinnyinkö vapauden tunteeseen. Muistoon siittä, miten rauhallinen olo tuli kun pääsi Pannarin selkään ja pois pihalta.

Seitsemän pitkää kuukautta tarttis malttaa olla ajelematta. Seitsemän kuukautta aikaa suunnitella ja ostella siihen kaikkea kivaa, tuunata sitä ensi kesää varten. Seitsemän kuukautta aikaa suunnitella ens kesän reittejä ja miittinkejä.

Se takalaukun aluslevykin sitte tuli vihdoin ja viimein. Onpa sitten ensi kesää varten valmiina toi laukku. Ja pakoputki tuli hommattua. Miten vaan ikinä saan sen vanhan pakarin pois niin, etten katko kiinnityspultteja...tulon päällä on viel ainakin uus eturengas ja ilmanputsari. (mitäköhän muuta tilasin siihen, en muista enää...) Pitäs varmaan netistä tilata siihen pakoputkeen vielä tiivisteet mamman kortilla. Itsellä kun ei oo visaa. Parempi niin.

Sähköhommia siihen pitäs vähän tehdä kunhan saa sen ulosoton suunniteltua järkeväksi ja vaimo patistaa ostamaan uuden penkin. Kai sekin sitte pitää hommata. Ja uuden etulokarin se haluaa. Mulla on jo kauan ollut tuol kaapissa sellaiset valot jotka tuli yhden tuning-lehden mukana kerran, ne vois laittaa jonnekkin ja parkit vilkkuihin ja noi sivulaukut vaatis pientä fiksaamista ja jos sais noi muoviosat maalattua vähän vaaleammalla vihreellä... vaatii tosin sitte ruiskun ostamista ja ehjä pleksi ois kiva ja toinen kylkikate ja ja... Saa nähdä toteutuuko edes puolet noista mun suunnitelmista. Hoh-hoijaa... ehtiiks töihin tänä talvena ollenkaan.

Tulis pian kesä ja kärpäsii