Tuli tehtyy ensimmäinen pikkaisen pidempi reissu. Särkkiksen parkkiksella kävin kääntymässä ja kotiin. Pari päivää jo tehnyt mieli tehdä tollainen hiukan pidempi maantieveto ja nyt sen sitte tein.No okei, eihän se nyt mikään pitkä matka ollut, 107 km / sivu, mut kuitenkin.  Ilma oli kuin morsian vaikkakin menomatkaa varjosti pikku pilvet. Onnekseni ne menivät ohi. Liikenne oli yllättävän vilkasta tossa 11-tiellä. Ei oikein tahtonut ohituspaikkoja olla, ei silti, en pahemmin ohitellutkaan. Rauhassa ajelin, nautiskellen ja maisemia katsellen, niinku aina.

On toi mopoilu niin paljon erilaista kun autolla ajaminen. Liikkumisesta tykkään muutenkin ja autolla liikkumista on tullut harrastettua aina sillointällöin. Nyt on ollut onni pitkän paussin jälkeen nauttia myös tosta kakspyöräisellä liikkumisesta. Tuntea ilman lämpötilan vaihdokset kasvoillaan ja haistaa luonnon tuoksut. Ei autossa sellaisia paljoo tunne eikä haista. Eikä autoillessa kuule linnunlaulua (paitsi levyltä!) Eikä tunne sadetta enteilevää ilmankosteuden nousua. Saati sateen jälkeiset tuoksut...

Pani pelas niinku odottaa saattoi, virheettömästi. Nöyrästi se veti mäet ylös ja jakso kiltisti nikottelematta koko reissun. Mukava ajaa tollaisella ajoneuvolla kun ei tarvitse miettiä et mistä se seuraavaksi hajoaa. Toki onhan tossa korjattavaa, mut ne korjaukset sijoittuu lähinnä tonne "mukavuusalueille", eikä niillä oo liikkumisen kanssa sinänsä tekemistä. "pientä laittoo se vaatii vaan..." niinku Kummelin pojat lauleli.

tää lähtee taas laulelee tonne ruokapöydän ääreen. culater